Miika
Jäsenet
Väenusko!
Posts: 359 
|
Post by Miika on Feb 8, 2014 11:05:11 GMT
Terve kaikki!
Ajattelin, että tänne voisivat halukkaat lisäillä omaan hengelliseen ajatteluunsa tai laajemminkin suomenuskoon liittyviä sanataiteellisia juttujaan. Itse ainakin kirjoitan silloin tällöin runoja eri aiheita käsittelevien asia- ja mielipidetekstien lisäksi. Siispä aloita omalla tekeleelläni.
HUOM:
Omasta puolestani voimme täällä myös kommentoida esitettyjen tekstien taiteellisia ja teknisiä ansioita, mutta pääpaino lienee syytä pitää kirjoittajan tarkoittamissa tunteissa, mietteissä ja kokemuksissa, eli varsinaisessa sisällössä muodon sijaan. (Mutta tosiaan ainakin minun runojani saa kritisoida kaikin eri tavoin, sillä mielelläni kuuntelen palautetta ja kehityn sitä kautta.)
pölynaama rasvatukka kivikatse
yösuon usva ja leijuva hiljaisuus
jumalan vakaa lähestyminen
tähtitaivaan kokoinen
punaviivojen ja mustavirtojen
armoton hyväilevä läpitunku
kirjoo kasvot pyhäksi
parran hipoessa maata
ajatuksen hidastuva liike
saa kaiken pysähtymään
ja henkeään pidättäen
voima kasvaa täristen
kiiltävä ukonvasama puristuu
ahavoivan nahkakouran
säänpieksemäksi nyrkiksi
ote ahnas kaikkea koettaa
ahtaa ja kantaa jokaisen meistä
alkaa laulun ikilöylyn
paisuen antaa huutaa
pimeää päivää
vettä maata ilmaa kuuta
maailmanpuuta uutta
itsen luonto ajaton kiintyy
verimaailman sydänjuureen
ja avaa kaiken selälleen
muuttaa minut karjaisten
taivaallisen karhun mahtikaiuksi
olen täällä taas
|
|
Miika
Jäsenet
Väenusko!
Posts: 359
|
Post by Miika on Jun 8, 2014 23:45:28 GMT
hiilloksen joka nystyrällä paistaa pieni uhmakas aurinko
maailmaa ympärillään himoten korventaa
ja vienojen savuvirtojen äkkiä poksahtaessa
palava luu tummuu tietä näyttäen
uteliaana minusta johonkin viittaa
vastuun jäädessä itselleni
en uskalla kohentaa vaan tuijotan mykistyneenä
salaperäistä kodan tulikeskustaa
jonka jokainen ilmitaso kätkee sisälleen
kymmenentuhatta todellisempaa
ja aistiessani ne kaikki
pakahdun pakahdun pakahdun
savuaukon takaa kirjokansi
pitää omaa kylmää todistustaan
ja rasvantuoksuja mankuvat menneiden henget
narahtelevat katolla heimoa kannatellen
ja joskus niin täydellisen hupsuina että en voi kuin nauraa
tämän ylläpidon ja vieraanvaraisuuden uhrina
autuaana ikikierron voimasta
en ole liikahtanut kokonaiseen vuoteen
ja vasta lysypysyssä viimein maadun
kasvatan juuret ja latvat ja lehtikääreet ylleni
rummunkalvon viimeisen väreen viimeisen väreen
hiipuessa aallonhäiveinä
ja lävitseni liukuen
ajaton saa äkkiluonteen ja luonnon jok’ikinen
ja kaikkinainen kattavuuden pohjaton olo
syöksyy päähäni ja saa sen varvut sulamaan
matkan jatkuessa jokaisen marjani sinivarjoon
kautta kipeimpien oksieni
aina korkeimmalle vuorelleni
lihasten liekeissä leikkii ja huutaa pieni neito
joka omistaa meidät kaikki ja jolle olemme
kaiken velkaa
avaan silmäni ensimmäistä kertaa koskaan
ja näen niiden takaa siintävän ikuisen
ja armottoman maailmanhymysi
alkulaulu huulilla
Iro!
|
|
Miika
Jäsenet
Väenusko!
Posts: 359
|
Post by Miika on Jun 8, 2014 23:54:01 GMT
nahkakodan suojassa
seinillä hämärä liekkien leikki
ja rummuttava sade ulina tuulen
ravistus ulkona ja sisällä
puoliummessa silmät välkähtää
katsoen näkymättömän renkaan lävitse
kaikkialla olevaa totuutta
ja ilman epäröintiä ottaa ensimmäisen kiven
hinkkaa luuta sen haju nousee
rasvan ja juomien joukkoon
kunnes katkeaa säleeksi verta pisaroiva kalu
ja aukaisee ensimmäisen oven
hieroo mustaa punaa kuraa haavaan uraan
toistaa toistaa sanat loistaa
hetki hetkeltä kirkkaammin koittaa
vetää luokse virran vuoksen
ja varjoissa istuu kasvot kivenä
mut isänä äitinä yhteyden vaatii
laatii valmista suojan saantii
kaikki muu paitsi sisus pimeenä
rumpu väre sinä väri
see see see
kiihtyy pysyy väsy lysyy
mut voima uikkuu valuu tuikkuu
kiemurtaa esille nousee
see see see
alkaa sanat erottua sanoma kohta kerrottua
pyyntö uhri huuto rukous
huipulta hurja putous hengen
ja vasta viimeinen ajatus tullen mennen
kuvaa saatua viisautta
olen sata vuodenkiertoa hiljaa ja sitten rykäisen
kohennan tulta
tarjoan vettä ja sanomatta lähden
jättäen ovelle hirven kallon, punamultaa ja taivaan tähden
|
|
|
|
Post by Malitsu on Nov 10, 2014 14:34:14 GMT
Ajattelin jakaa kanssanne kaksi useita vuosia vanhaa, mutta jostain syystä rakkaaksi ja tärkeäksi muodostunutta runoa. Toivon mukaan löydän taas piakkoin aikaa rauhoittua ja elvyttää tätä vanhaa tapaani muokata puuroa päästäni sanoiksi.
Liekki
Kerran syttyi, ei sammunut.
Vaalin sitä,
jota ilman kuolleena kulkisin.
Sen rätinä on musiikkini,
loimu vereni virta.
Polte povellani, runo rinnassani.
Ruokin sitä,
joka kauas kaihoaa kauneuteen,
hylätyillä aatoksilla,
huonoimmilla lapsosilla.
Katson kajoon, viisauden varjoon.
Hellin sitä,
joka aina matkaa Pohjoiseen.
Tuhka on metsäni multa,
hiilet käyvät kynistä.
Luiden lämmike, kupeiden kuumoke.
Hehkun sitä,
jota kaikki elämä kiertää.
Toiset tulen tukahduttavat,
toiset liekkinä palavat.
Kosmoksen rakentajat
Rakennat maailmaasi
poimien vain sopivat tiilet.
Vääränväriset hylkäät,
ylipitkät halkaiset.
Minä olen haaskalintu.
Osoittelen rappeutumia
tornisi perustuksissa,
keräilen anomalioita.
Katselemme samaa kaaosta.
Näet järjestystä,
näen epäjärjestystä,
vaikka kumpaakaan ei ole.
Kaaos nauraa meille,
kosmoksen rakentajille.
Kaadamme puita aidoiksemme.
Metsä on ikuinen.
|
|
|
|
Post by Tolpo on May 16, 2016 23:33:35 GMT
Tulevalle soololevylleni tulen käyttämään tekstejä, jotka perustuvat henkiseen heräämiseeni ja maailmankuvaani. Kaikki levyn biisit eivät tästä kerro, mutta tulen sinne muutaman näistä laittamaan. Osa teksteistä tulee olemaan myös aika henkilökohtaisia.
Näitä saa kommentoida ja ehdottaa parannuksia. Tulen soololevyni tekemään huolella ja teksteihin tulen muutenkin pyytämään kunnon palautteen hioakseni sanoituksista niin hyvät kuin vain suinkin.
Tässä ajatuksia, jotka heräsivät, kun minut hyväksyttiin Karhun kansaan:
Otson voima
Mustan luolansa sisältä,
yöstä tuiman muinaisuuden
nousee tieto, nousee mahti:
Metsän kultainen omena.
Tuo väkevä taivastaika
Otavaisen olkapäiltä
nousee myös mun sielustani,
uskona esi-isien.
Mull' on kourat Kontioisen,
Veren juojalta vekarat.
Mull' on viisaus Lullamoisen,
elämä Nokisen miehen.
Otson voimaa kunnioitan,
tietämystä Ryökämöisen.
Vasta kun arvoni osoitin,
heräsi minussa Kouvo.
|
|
Miika
Jäsenet
Väenusko!
Posts: 359
|
Post by Miika on May 26, 2016 15:49:07 GMT
Toimii hyvin tämä "Otson voima".
|
|
keto
Karhunpentu
Posts: 3
|
Post by keto on May 28, 2021 16:05:40 GMT
Itse tykkään runoilla tarinoista mutta silti teemassa pysytään
Myrsky tuuli, minut kuuli. Kerto sijainnin, kerto suunnan
Vene pien, vei vaarroin maille. Ahti airot otti, vei taistelun paikalle.
Huuot miehen kuulla voin, kynnet ilman rikkovat. hykähdyksen koin, kun lasti kourat jättää.
|
|
